Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Viimeiset kaksi vuotta olen varannut Itsenäisyyspäivän joulukorttien askartelulle, piparien ja joulutorttujen leipomiselle sekä tietysti Linnan juhlille. Tänä vuonna puuhat venähtivät kaksipäiväiseksi, koska joulukortit tuottivat vähän päänvaivaa ja meni vähän nysväämiseksi. Valmista kuitenkin tuli ja tässä tunnelmia noilta kahdelta päivältä.

Joulukortteja tuli askarreltua 21 kappaletta tänä vuonna, ja tässä omasta mielestäni parhaimmat.

Totuuden nimissä on todettava, että poikaystäväni vastaa meillä piparien leipomisesta. Taikinankin hän tekee itse.

Joulutorttujen maltillinen ensimmäinen erä.

Ja aamupalaksi tuli tehtyä tämän vuoden ensimmäinen riisipuuro.

Ja ensi vuonna sitten taas uudestaan!

Apinapipo

Minulle tuli aikaisemmin tänä vuonna halu hankkia itselleni trikoopipo. Mutta ennen kuin pääsin kauppoihin etsimään sellaista, löysinkin kangaskaupasta varsin hauskoja trikookangastilkkuja. Juuri sopivia pipojen ompeluun. Ostin siis kaksi erilaista kangasta, joista toisesta sain aikaiseksi ommeltua pipon. Toinen kangas on edelleen odottamassa sopivaa ajankohtaa.

Mallia otin täältä. Tässä kuitenkin oma versioni ohjeesta (linkistä pääsee ohjeeseen, jossa on mukana myös kuvat eri työvaiheista, jotka itsellänikin olivat samat):

1. Leikkaa kankaasta kaksi munanmuotoista, samankokoista kappaletta. Itselläni oli neliönmallinen kangastilkku, jonka taitoin kahtia ja leikkasin vain päät ja toisen sivun. Tällöin toisesta sivusta tuli suora ja päitä en saanutkaan aivan samanlaisiksi keskenään. Siksi oikeassa reunassa näkyy tuollainen kulma pipon laella. Kappaleita leikatessa tulee ottaa huomioon pipon käyttäjän pään ympärysmitta, jotta piposta tulee oikeankokoinen ja -mallinen. Omat kappaleeni olivat n. 24 cm leveät ja 48 cm korkeat.
2. Kappaleet asetetaan päällekäin oikeat puolet vastakkain ja ommellaan reunoilta kiinni toisiinsa.
3. Kappaleiden päistä leikataan kolmionmuotoiset palat pois. Minulla ne olivat mitoiltaan n. 3 cm leveät ja 10,5 cm korkeat.
4. Leikatut reunat käännetään vastakkain yhteen ja ommellaan kiinni.
5. Tässä vaiheessa pipo käännetään oikea puoli ulospäin. Toinen pää on siis nyt ommeltu ja toisessa päässä on vielä kolmionmuotoinen reikä.
6. Toinen pää ommellaan kiinni samalla tavalla kuin ensimmäinenkin pää. Tämä pää tulee pipon sisäpuolelle.
7. Lopuksi tämä viimeiseksi ommeltu pää käännetään pipon sisäosaksi, jolloin lopputulokseksi jää kuvissa näkyvä pipo.

Piposta tuli melko tiukka ja se ehkä muistuttaakin enemmän uimalakkia kuin tavallista pipoa, mutta pysyypähän ainakin päässä. Vasta muutaman kerran olen tätä pipoa pitänyt, mutta täytyisi pian saada aikaiseksi tehtyä se toinenkin. Näin talvella ne eivät paljoa lämmitä, mutta sopivat mielestäni hyvin vaikkapa lenkkiasusteiksi.

Aku Ankka -pussit

Nämä luomukset syntyivät jo viime kesänä. Poikaystäväni oli lähdössä reissuun Lappiin ja oli vailla pusseja, joiden avulla saisi eriteltyä esim. paidat sukista. Niinpä menimme kauppaan ja hän valitsi tällaisen hauskan Aku Ankka -kankaan.

Isommassa pussissa on pyöreä pohja, halkaisijaltaan n. 32 cm. Pussin korkeus on n. 60 cm. Haastavinta oli pyöreän pohjan piirtäminen ja leikkaaminen. Se vaati jo vähän tarkkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä. Ja jälkimmäistähän minulla harvemmin on...

 

Pienempi taas on hyvin yksinkertainen kantikas pussi. Sen korkeus on n. 35 cm ja leveys n. 26 cm.

Olen ylpeä lopputuloksista, vaikka ne eivät mitään monimutkaisia tekeleitä olleetkaan. Ompelukoneet ja minä emme ole vielä kovin hyviä tuttuja, mutta toivoisin, että meistä tulisi hyvät ystävät. Mutta pussit ovat sittemmin olleet jo monella reissulla ja mikään sauma ei ole vielä ratkennut, joten jotain meni oikein!

Marjainen juustokakkupiirakka

Tuossa kesällä pari ystävääni tuli kylään viikonlopuksi ja sen kunniaksi leivoin tällaisen marjaisen juustokakkupiirakan. Ohje on muistaakseni Yhteishyvä-lehdestä. Ohje on hyvin monivaiheinen, mutta toimiva. Ainoa asia, jota muutin oli vuoka ja sen koko. Tuli ehkä vähän matala, mutta se ei makua haittaa. Tämä oli todella hyvää ja aivan varmasti teen uudelleenkin!

Tässä ohje:

Pohja

• 150 g digestive-keksejä
• 100 g voita

Täyte 1

• 300 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 150 g pakastemarjoja, esim. vadelmia
• 1 rkl perunajauhoja

Täyte 2

• 1 prk (à 150 g) ranskankermaa
• 3/4 dl tomusokeria
• 1 tl vaniljasokeria

1. Murenna keksit hienoksi ja sulata margariini. Sekoita murut rasvaan.
2. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka (n. 26 cm halk.) ja painele seos pohjalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Laske lämpötila 175 asteeseen.
3. Vatkaa kulhossa tuorejuusto, munat ja sokeri. Levitä seos esipaistetun keksipohjan päälle. Sekoita pakastemarjat ja perunajauhot ja ripottele piirakan päälle. Paista piirakkaa uunin keskitasolla 30 minuuttia.
4. Sekoita toisen täytteen ainekset. Levitä seos piirakan päälle. Paista vielä n. 10 minuuttia kunnes pinta jähmettyy.
5. Anna jäähtyä hyvin ennen leikkaamista.

Tupsupipo

Teinpä vielä edellisten talvivarusteiden jatkoksi tällaisen valkoisen tupsupipon.

Ostin tähän käyttämääni Novita Kiille -lankaa samalla, kun ostin langat edellisiinkin tekeleisiin. Sitä ostin vain yhden kerän ja sehän ei riittänytkään enää tuohon koko tupsuun, joten jouduin laittamaan sekaan hieman toisenlaista pörrölankaa. Se on suht samanväristä, joten lopputuloksessa se ei onneksi näy. Ainoa miinus pipossa on, että tupsusta lähtee melko paljon sellaisia valkoisia haituvia (kiitos sen toisen lisälangan)... Ehkä ne ensimmäisen talvisen tuulenpuuskan mukana sitten lähtee. Tai sitten tupsusta ei ole enää mitään jäljellä.

Tupsusta puheen ollen, olen elämässäni tehnyt vain yhden sellaisen aikaisemmin. Sekin oli joskus ala- tai yläasteella. Mutta eihän se vaikeaa olekaan. Vaikeinta oli askarrella pahvista kehikko sitä varten. Harpin ja kärsivällisyyden avulla se onnistuikin. Ja tupsusta tuli siis halkaisijaltaan 9 cm.

Jollain ihmeellä tämä pipo onnistui ensimmäisellä yrittämällä eli ei purkamista!

Talvi voi tulla, olen valmis!

Olen jo pitkään haaveillut samaa sarjaa ja väriä olevasta piposta ja kaulaliinasta. Toki kaupoissa myydään kaikenlaisia, mutta ne ovat yleensä liian isoja. Pipojen pitäisi olla lasten kokoa (pitääkin olla niin pieni pää...) ja kaulaliinoja pitää kierittää kaulan ympäri sata kertaa. Niinpä päätin tehdä itse.

Löysin Novitalta monia kivoja ohjeita. Sopivia lankoja saikin sitten etsiä kissojen ja koirien kanssa, kun halusin nimenomaan tehdä mahdollisimman paksusta langasta. Yllättäen Tokmannista löysin Novita Pehmo -lankaa. Lankakerän vyötteessä puikkosuosituksena oli puikot 12 tai 15. Löysinkin pyöröpuikot nro 12 ja nehän oli paksummat kuin omat sormeni (no joo, minulla on myöskin aika pienet sormet)!

Aloitin piposta. Olin tehnyt sen melkein valmiiksi ennen kuin aloin epäilemään, että se on sittenkin liian iso. Niinpä purin koko työn ja vähensin silmukoita. Ja onneksi tein niin, koska nyt se on juuri sopiva. Tein piposta pitkänmallisen, jotta sitä saa taittaa hieman pussimaisesti taakse. Kavennuksista ja päättelystä tuli hieman oudonnäköiset, mutta eipä ne näy, kun pipo on päässä.

Seuraavana tein sitten tuubihuivin. Tässä välissä pitikin juosta kauppaan hakemaan lisää lankaa, koska eihän se yksi kerä riittänyt kuin siihen pipoon. Käytin apuna yhtä kaupasta ostettua tuubihuivia, kun mittasin minkä pituisen haluan huivista tehdä. Kaupasta ostettu huivi menee kolmeen kertaan kaulani ympäri ja halusin tehdä vähän lyhyemmän. Riitti, että se menee kahteen kertaan kaulan ympäri. Aluksi purin työtä muutamaan kertaan, koska en osannut päättää teenkö pelkkää sileää neuletta vai joustinneuletta vai sekä että. Lopulta päätin tehdä sileää neuletta. Tein huivin valmiiksi; päättelin langatkin. Sitten se tietenkin lähti rullautumaan. Eikun purkamaan! Aloitin alusta ja tein joustinneuleella koko huivin.

Nyt sitten vain talvipakkasia odottelemaan, jotta voi hautautua pehmeisiin ja lämpimiin asusteisiin!

Sukkia, sukkia

Olen kerrankin ajoissa joululahjojen suhteen. Tein nämä sukat Jenkeissä asuvalle ystävälleni. Nyt vaan toivon sinnekin sellaista talvea, että näille olisi käyttöä.

Siitä on vierähtänyt jokunen vuosi, kun olen viimeksi villasukia kutonut. Muistan ongelmana aina olleen, että nilkkoihin tulee helposti pari isoa reikää puikkojen väleihin. Tällä kertaa ei onneksi tullut ja sukista tuli aivan siistit. Tein nuo siniset ensimmäisenä ja ne ovatkin aivan perussukat. Tein parit resorit tuomaan pientä ekstraa.

Toisiin sukkiin rohkeninkin sitten jo kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä kirjoneuletta. Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä ruudut kolmen silmukan levyisiksi ja korkuisiksi, mutta pari kerrosta niin tehtyäni totesin, että varsi kiristyy todella pahasti. Niinpä vaihdoin kuvion kahden silmukan levyiseksi ja korkuiseksi.

Varsi kiristyy edelleen vähän, mutta ei ollenkaan niin pahasti. Ja kyllä se sen verran venyy, että se jalkaan menee hyvin. Olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen ja kehtaan lähettää ne eteenpäin.

Ja kirjoneulettakin uskallan varmasti kokeilla uudestaan. Ehkäpä myös joitain haastavampiakin kuvioita. Täytyy vain opetella löysäämään lankaa tarpeeksi ja pitämään langat järjestyksessä. 

Härkäruukkua ja pannaria

Viikonloppuna tuli tehtyä hieman outoa ruokaa verrattuna siihen, mitä tässä taloudessa yleensä tehdään. Pakkasessa oli pitkään ollut paketti karjalanpaistilihoja. Varsinaista karjalanpaistia en halunnut niistä tehdä, mutta en keksinyt mitä muutakaan niistä voisi loihtia. Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin kuitenkin ohjeen härkäruukkuun, johon voi naudanpaistin sijaan käyttää myös karjalanpaistilihaa. Pataan laitoin:

• puoli kiloa lihaa
• 3 punaista suippopaprikaa
• 3 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä (lihat, paprikat ja sipulit paistinpannun kautta pataan)
• 2 lihaliemikuutiota
• koskenlaskijaa (alkuperäisessa ohjeessa käytettiin Mustapekkaa, mutta sitähän ei enää valmisteta)
• tomaattia (myös tomaattipyre toimii)
• vettä niin, että kaikki melkein peittyy

Annoin padan olla uunissa noin kaksi tuntia. Vähän ennen kuin otin padan lopullisesti ulos, lisäsin purkin ruokakermaa ja suurustetta. Söimme härkäruukun riisin kanssa ja oli todella hyvää!

Jälkiruoka olikin sitten tavallisempaa. Nimittäin pannaria. Löysin ohjeen maailman parhaalle pannukakulle:

• 8 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 1/2 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 100 g sulatettua voita

Paistoin pannaria 200 asteessa noin 35 minuuttia. Siihen totta kai vielä mansikkahilloa ja kermavaahtoa päälle.

  Täytyy jopa itse todeta, että oli yhdelle päivälle melko onnistuneet kokkailut.

Ei-aivan-perinteiset lusikkaleivät

Teinpä tässä päivänä yhtenä lusikkaleipiä. Taisi olla kaiken kaikkiaan kolmas kerta, kun leivoin niitä. Ulkonäkö ei edelleenkään hivele silmiä, mutta maku on hyvä. Tosin mitä muuta voi odotaakaan, kun ne periaatteessa koostuvat vain voista ja sokerista. Kuulin tutkimuksesta, jonka mukaan kaupoissa neiten myyviä keksejä ovat juuri ne, joissa puolet on voita ja puolet sokeria. Enpä ihmettele yhtään.

Näiden lusikkaleipien kohdalla luovutin sokerilla koristelun suhteen. Aikaisemmilla kerroilla kierittelin niitä sokerissa, mutta sokeri rapisi aina pois, kun niitä alkoi syödä. Niinpä päätin tehdä "siistimmän" version tällä kertaa ja välttää sokerin leviämisen joka paikkaan. Makeita niistä silti tuli!

Käytin seuraavaa ohjetta:

• 200 g voita
• 1 1/2 dl sokeria
• 2 tl vanilliinisokeria (käytän tosin mieluummin vaniljasokeria, jos sitä vain löytyy kaapista)
• 1 tl ruokasoodaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• marmeladia

1.  Sulata rasva kattilassa. Lisää se kulhoon sokerin sekaan. Anna jäähtyä hieman. Sekoita.
2. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada voin ja sokerin joukkoon.
3. Painele taikinaa teelusikkaan ja vedä siitä pellille leivinpaperin päälle.
4. Paista noin 15 minuuttia 175 asteessa. Pikkuleipiä kannattaa pitää silmällä, sillä reunat palavat melko herkästi.
5. Ota kaksi vähän jäähtynyttä pikkuleipää, levitä toiseen haluamaasi marmeladia ja yhdistä ne. Itse käytin näissä vadelmamarmeladia. Myös mansikkamarmeladi maistuu hyvältä. Lopuksi ne tulisi vielä kieritellä sokerissa.

 

Pienen pienelle tytölle pienen pienet ”sukkalapaset”

Ajattelin esitellä yhden käsityön muutaman kuukauden takaa. Pääsiäisenä sain osakseni suuren kunnian: minusta tuli kummi. Niinpä päätin tehdä jotain pientä epäviralliseksi ristiäislahjaksi ennen varsinaisia ristiäisiä. Päädyin näihin ”sukkalapasiin”. Siis sukkiin (ilman kantapäitä), joita voi käyttää myös lapasina.

Pienet vauvat eivät ole minulle millään tavalla tuttuja. Siispä minulla ei ollut aavistustakaan mikä olisi oikea koko näille sukkalapasille. Kuten arvata saattaa, vähän liian pienethän niistä lopulta tuli. Tai oikeastaan vain varsista olisi pitänyt tehdä pidemmät. Pidellessäni vauvaa sylissäni ristiäispäivänä ja muistellessani valmiita tuotoksia, totesin, että eiväthän ne millään pysy tytön päällä. Mutta eipä se mitään. Tyttö voi silti isompana (mikäli ovat vielä tallella) miettiä samaa mitä varmasti meistä aika moni on joskus miettinyt: ”Noinko pienet jalat ja kädet minulla oli vauvana?”.

Ideana tuossa kuviossa on, että se kiertää ympyrää koko työn ajan. Aloitussilmukkamäärä tässä työssä oli 40.

1.–8.krs: 2 oikein, 2 nurin

9.–12.krs: 1 nurin, 2 oikein, 2 nurin, 2 oikein jne. (kerros siis alkaa ja loppuu yhteen nurjaan)

13.–16.krs: 2 nurin, 2 oikein

17.–20.krs: 1 oikein, 2 nurin, 2 oikein, 2 nurin jne. (kerros siis alkaa ja loppuu yhteen oikeaan)

21.–24.krs: 2 oikein, 2 nurin

25.krs -> toimitaan samalla kaavalla kuin yhdeksännestä kerroksesta eteenpäin

Kärkikavennus (ns. sileä kärki):

- 3 oikein, 2 yhteen koko krs

- 3 välikerrosta eli koko ajan oikeaa

- 2 oikein, 2 yhteen koko krs

- 2 välikerrosta eli koko ajan oikeaa

- 2 yhteen koko krs

- lanka kaikkien jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättely

Mistä kaikki alkoi?

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin aloittaa oman blogin pitämisen. Alkuperäisenä ajatuksena oli sisällyttää blogiin vain käsitöitä, mutta sitten ajattelin sisällyttää mukaan myös tuotokset keittiöstä. Lähinnä erilaisia leipomuksia. On myös pakko todeta, että sopivan nimen keksiminen on yllättävän haastavaa. Olisin varmasti aloittanut tämän blogin paljon aikaisemmin, jos olisin keksinyt nimen aiemmin.

Käsitöitä alettiin opettaa koulussa muistaakseni viidennellä luokalla. Siitä on nyt noin 14 vuotta. Kouluaikoina käsityöt eivät niinkään kiinnostaneet, koska ne tuntuivat lähinnä pakkopullalta. Lisäksi tunneilla ei juurikaan ollut valinnanvaraa vaan kaikkien oli pakko tehdä samanlaisia töitä. Oikeastaan mielenkiinto heräsi sitä myötä kun oppi uusia asioita. Eli sen jälkeen, kun vaikkapa pelkkä virkkaus ei ollut kirosanojen säestämää ähellystä. Käsityökärpänen on purrut kunnolla itse asiassa vasta viimeisen vuoden aikana. Olen alkanut etsimään jo seuraavaa projektia edellisenkin ollessa vielä kesken. Projektit menevät koko ajan kunnianhimoisemmiksi ja selkeästi yli oman taitotason. Mutta virheistäpä sitä sitten taas oppii, jos haukkaa liian ison palan.

Mitä kokkailuihin tulee, en tosiaan ole mikään kokki, mutta varsinkin makeat leivonnaiset ovat aina olleet lähellä sydäntä. Tai mahaa. Viime aikoina olen kuitenkin innostunut kokkailemaan ruoaksi muutakin kuin vaikkapa makaronilaatikkoa.

Tämän kirjoituksen voisin päättää kuvaan, joka saa ainakin itseni (ja yhden ystäväni, joka oli samalla luokalla) nauramaan. Kuvassa on ensimmäinen käsityöni ikinä (sieltä viidenneltä luokalta): villasukat. On harjoiteltu joustinneuletta ja värinvaihtoakin. Käsiala on harvaa eivätkä sukat edes ole samaa kokoa, mutta tulen varmasti silti aina säilyttämään ne.